Kun käyttäjä haluaa siirtyä tietylle verkkosivulle, hän kirjoittaa selaimensa hakukenttään haluamansa verkkotunnuksen. Verkkotunnus on luotu ainoastaan helpottamaan ihmisten internetin käytettävyyttä, nimittäin oikeasti verkkotunnuksen takan on aina IP-osoite. Jotta verkkotunnus saataisiin muunnettua IP-osoitteeksi, tai toisin päin, tarvitaan DNS palvelin. DNS- palvelin muuttaa verkotunnuksen IP-osoitteeksi, jonka jälkeen IP-osoite muutetaan biteiksi. Tämän jälkeen bittien, eli erinäisen sarjan ykkösiä ja nollia, mukaan luodaan vielä aalto/aaltoja, jolla tieto saadaan kuljetettua kohteeseensa. Kohteessa sama mekanismi toistetaan toiseen suuntaan, aallot muutetaan takaisin biteiksi, bitit IP-osoitteeksi ja IP-osoite taas verkkotunnukseksi. Verkkosivulta toiselle siirtyessä tapahtuu paljon muutakin, mutta edellinen selitys selvittää hiukan sitä, mihin DNS-palvelimia käytetään. DNS – palvelimet ovta jaettu ryhmiin sen mukaan, minkälaisia verkkotunnuksia ne kääntävät IP-osoitteiksi, tai toisin päin. Suomessa on tällä hetkellä 29 aktiivista DNS palvelinta, jolla jokaisella on oma verkkotunnisteryhmänsä hallinoitavaksi ja jokainen näistä. Jokainen näistä palvelimista hoitaa siis omaa verkkotunnisteryhmäänsä.

Verkkotunnuksen osat erotetaan toisistaan pisteellä. Verkkotunnuksen vasemmalta oikealle niin, että ensin tulee itse verkkotunnus (domain), jonka jälkeen on piste eli juuri (root) ja sen jälkeen ylätason verkkotunnus. Piste, eli juuri merkitsee ensimmäisen tason verkkotunnusta, jota hallinnoi yhdistys nimeltään ICANN. Seuraavan tason tunnuksilla, eli ylätason tunnuksilla hallinnointi on hajautettu useille toimijoille. Lähes kaikilla ylätason verkkotunnuksilla on oma rekisterinsä ja kaikki niistä ovat säädeltyjä.

Ylätason verkkotunnisteita on tänäpäivänä jo yli puolitoista tuhatta kappaletta ja niiden alla on yli 1,8 miljardia verkkosivua ja niiden määrä kasvaa joka toinen sekunti. Kaikki nämä verkkotunnukset kuuluvat DNS-järjestelmään, jossa kukin DNS hallinnoi tiettyä määrää verkkotunnisteista. Kun käyttäjä haluaa siirtyä verkkosivulle x, jokin DNS nimipalvelin on vastuussa viestin lähettämisestä jollekin palvelimelle tai hallinnoijalle, joka hallitsee tietyn verkkotunnusyhmän DNS nimipalvelun toimintaa ja IP-paketin edelleenlähettämistä. Verkkotunnukset ovat jaettu ryhmiin, jotta DNS nimipalvelimilla on selkeä työnjako siitä, minkä verkkotunnuksen IP-paketteja ne rupeavat välittämään eteenpäin. Esimerkiksi yksi DNS nimipalvelin voi olla, ja itseasiassa onkin vastuussa .com ja .net päätteisistä verkkotunnuksista (Verisign). Tämä on kehitetty sen takia, että yhden DNS serverin on mahdotonta työskennellä kaikille miljardeille verkkotunnuksille, joten verkkotunnukset ovat jaettu ryhmiin, turvallisuussyistä.