Verkkotunnusryhmät (engl. domain zones) jakavat nimensä mukaan verkkotunnukset ryhmiin. Verkkotunnukset jaetaan ryhmiin eri ylätason verkkotunnusten (tld) mukaan, joita ovat esimerkiksi .com ja .io. Ensimmäiset ylätason verkkotunnukset luotiin vuonna 1985, samana vuonna kuin itse Internet perustettiin suurin piirtein sellaisena, jona me sen tänäkin päivänä tunnemme. Ensimmäisiä ylätason tunnisteita on kuusi ja suurin osa käyttäjistä tuntee niistä suurimman osan. Ensimmäiset ylätason tunnisteet olivat: .com, .org, .net, .edu, .gov ja .mil.
Ylätason verkkotunnisteiden määrä on sittemmin kasvanut valtavasti ja tänä päivänä niitä on jo reilusti yli tuhat erilaista markkinoilla, tarkalleen 1,542 erilaista (12 kesäkuuta 2018). Määrä on kasvanut valtavasti viime vuosien aikana, nimittäin vielä vuonna 2015, ylätason verkkotunnisteita oli ainoastaan 280 erilaista. Ylätason verkkotunnukset jaetaan karkeasti kahteen isoon ryhmään, yleisiin (engl. generic) ylätason verkkotunnuksiin (esim. .com ja .io), sekä maakohtaisiin ylätason verkkotunnuksiin (esim. .uk ja .fi). Näiden kahden ryhmän suhde on muuttunut valtavasti ylätason verkkotunnuksien määrän kasvun myötä. Vuonna 2015 ylätason verkkotunnuksista 248 olivat maakohtaisia tunnuksia ja vain 20 olivat yleisiä. Nyt tänä päivänä maakohtaisia tunnuksia on 289 ja yleisiä tunnuksia taas 712 erilaista.
Ylätason verkkotunnusten kasvu tarkoittaa myös verkkotunnusten ryhmien määrän kasvua. Kaikkien ylätason verkkotunnusten yläpuolella on juuri-tunnus (root), joka hallitsee ylätason verkkotunnus-ryhmiä. ICANN (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers) alunperin hallitsi kaikkia maailman ylätason verkkotunnisteita ja täten myös verkkotunnisteiden juurta. ICANN ei kuitenkaan enää hallitse kaikkia 1 542:aa eri ylätason verkkotunnistetta, sillä se on delegoinut niiden valvomisen muille tahoille. Esimerkiksi, .com ja .net ylätason verkkotunnisteiden valvomisen ICANN on delegoinut Verisign-nimiselle yhtiölle. Tämä tekee ICANN:sta ja Verisignista erillisiä hallintoelimiä ja ylätason verkkotunnus-ryhmiä.
Tällä tavoin verkkotunnisteet ovat jaettu ryhmiin, joista eri DNS nimipalvelujärjestelmät ovat vastuussa, ne muuntavat kirjoitetut verkkotunnisteet IP-osoitteiksi ja mahdollistavat tiedon kulun verkossa. Verkkotunnuksia voidaan jakaa ryhmiin lukemattomia kertoja. Esimerkiksi myös verkkotunnuksella ja sen aliverkkotunnuksella voi olla eri hallintoelimet eli DNS nimipalvelujärjestelmät. Esimerkiksi verkkotunniste xyz.com:in yksi aliverkkotunniste on abc.xyz.com, jolle voidaan määrittää oma DNS palvelimensa, jolloin se, joka on vastuussa xyz.com:ista ei ole enää vastuussa abc.xyz.com:ista.